Haasteita ja itsensäkehittämistä

Haaste, haasteita, haastettu, haastaa, opiskella uutta…

”Carpe diem!”

Ensimmäinen postaukseni, jännittää.

Mietin mikä minusta tulee isona? Niin, mietin vieläkin mikä minusta tulee isona vaikka lähestyn jo viittäkymppiä. Työssäkäyvänä perheenäitinä sitä usein miettii, mitä ihmettä onkaan tehnyt viimeiset vuodet? Käyty töissä, pyykätty, siivottu, oltu harkkakuskina, koitettu selvitä näistä arjen haasteista suht järjissä, toivottavasti…

Blogissani kirjoitan ajatuksia mm. masennuksesta ja paniikkihäiriöistä, sisäilmaongelmista ja siitä selviämisestä – miten minusta tuli, minä joka nyt olen. Vaikean masennuksen, paniikkihäiriön, ja unettomuuden kanssa olen paininut muutaman vuoden. Oikeastaan jo 18 vuotta. Olen selvinnyt niistä ! Olen ylpeä itsestäni, että olen selvinnyt niistä. Mutta paljon se on vaatinut myös perheeltä. Suuri Kiitos heille!

Opiskelu -toinen nyt ajankohtainen aihe. Haluan tehdä vielä jotain muutakin kuin olla työpaikan hätävara ja jokapaikan höylä, aina valmis joustamaan. Valmistuisinkohan viiskymppisenä johonkin uuteen vai syvennänkö osaamistani ja otan oman vapauden tehdä töitä itsenäisesti? Uskalsin lähteä opiskelemaan syksyllä. Katsotaan miten käy… palaanko vanhan sorvin ääreen vai löytyykö uusia ovia? Haastan itseni jälleen… nyt opiskelussa. Vaikka muisti ei ole enää entisensä.

Opettelen ottamaan tilaisuuksista, joita eteen tulee kiinni. Olen hukannut jo monta tilaisuutta päättämättömyyttäni. Ja kun ikää tulee niin tässä sitä on harmitellut jo moneen kertaan miksi? Syitä aina löytyi jonkinlaisia, mutta loppujen lopuksi – oliko ne vaan tekosyy kun en uskaltanut?

Uskalletaan yhdessä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *